Juhon matkaraportti Wienistä 2014
Junhon matkaraportti Wienin reissusta 27.8 – 30.8.2014
"Oon mä juonu viinii Wienissä" eli raporttia upeimmasta vierasreissusta tähän asti!
Päivä 1
Kyllähän sen jo Samuli Edelmann ties aikoinaan että tää päivä koittaa, kun kyseisen biisin (Peggy) teki. Jokasen kannattajan unelmana lienee ollu se, että pääsis juomaan viiniä Wienissä. Arvonnan jälkeen oli odottava ja suhteellisen luottavainen tunnelma ja varsinkin mitä enemmän kuuli uutisia Rapid Wienin huonosta alkukaudesta, sen parempi fiilis tuli otteluparia kohtaan. Lopulta kun kotiottelu oli saatu käännettyä voitoks, niin viimeistään olo oli sellanen että "me hoidetaan tää."
Lopulta koitti keskiviikko 27.8. ja lähtöpäivä. Reilun tunnin yöunien jälkeen olikin kiva hakeutua lentokentälle ja jo Vantaan lentokenttäbussissa 51:ssä oli pieni lauma forzalaisia.
Tunnelmat lentokentällä oli melko väsyneet, mutta kuitenkin iloset ja hilpeet. Turvatarkastusten ja muun perushässäkän jälkeen tietenkin suuntasimme Oak Barreliin missä perinteisesti yhet tai kahet ennen nousua! Tässä vaiheessa mukana oli allekirjottaneen lisäks Hagish, Rillaaja, Miguel, Ollie, Slamzä, Jussi S., Tehilän Mikko ja johtaja Sylgren ja lentokoneessa näimme vielä Jallun. Tässä oli pitkälti se porukka joka tulisi hengailemaan Wienissä yhdessä. Johan Wiik tuli seurueeseen mukaan paikanpäältä.
Parin tunnin lennon jälkeen saavuimme Wienin lentokentälle paikallista aikaa n. klo 9.40. Lentomme oli 15 minuuttia etuajassa. Laukut saatuamme suuntasimme kansainväliseltä alueelta kohti Wienin puolta ja huomasimme, että Johan Wiik oli vastassa meitä. Siinä naureskelimme ja vaihdoimme kuulumiset samalla kun hommasimme liput metroon ja samalla koko reissun ajaksi viikkolipun (mikä on muuten todella kätevä Wienissä, kelpaa kaikkiin julkisiin ja hinta vain 16 euroa). Sen jälkeen vain suuntasimme kohti keskustaa, aikaahan meillä oli nelisen tuntia ennen kuin pääsimme hotelliimme. Päädyimme Wien Mitten asemalle joka on suuri ostoskeskus ja samalla lentokentältä tulevien metrojen/junien vaihtoasema. Keli vaikutti samalta kuin Suomessa loppukesästä ja syksyllä, vettä tuli ja tuuli kovaa. Lähdimme kuitenkin kävelemään johonkin suuntaan oppaamme Johanin johdolla ja ihailimme samalla kaunista Wienin kaupunkia. Lopulta näimme sopivan taukopaikan ja jäimmekin muutamaksi tunniksi istuskelemaan terassille, sääkin alkoi hieman jo kirkastua. Siinä sitten joimme, söimme ja kilistelimme matkan alulle samalla kun tutkimme opaskirjaa ja pohdimme hieman tulevaa. Tässä vaiheessa porukassamme oli 10 henkeä ja saimme aika hyvin koko reissun ajan pysymään porukan yhdessä. Lopulta kello oli sen verran paljon, että oli aika jatkaa hotellillemme sillä olimme sopineet avainten luovuttamisesta ja hotellin maksamisesta klo 14.
Seikkailtuamme hetken Wienin metrolinjoilla, löysimme lopulta Maria-Theresien strassen jossa majapaikkamme sijaitsi. Tässä vaiheessa tosiaan täytyy korjata sen verran että kyseessä oli apartment eikä hotelli. Täysvarustellulla keittiöllä ja muilla mukavuuksilla oleva iso yksiö (ainakin osa oli). Eihän millään reissuilla tietenkään vältytä väärinkäsityksiltä tai ongelmilta, niin.. ei tälläkään kertaa. Kävelimme kiireissämme ensin ohi hotellistamme ja olimme ehkä jo hieman myöhässä. Tiesimme että poliisiasema sijaitsi aivan hotellimme naapurissa ja pyörimme sen ympäristössä ja kyselimme neuvoa paikallisilta kunnes hetken päästä kävelimme takaisinpäin ja huomasimme siinä vaiheessa että tosiaan olimme kävelleet aiemmin kyseisen oven ohi. Paikalla kun ei ollut mitään näkyvää kylttiä, pelkän numeron perusteella piti suunnistaa. Ketään ei näkynyt eikä majoituksen yhteydessä ollut mitään toimistoa joten onneksi olin ottanut numeron johon soittaa jos käy jotain tällaista. Olimme 12 minuuttia myöhässä ja kyseinen työntekijä, jonka piti avaimet luovuttaa sanoi odottaneensa 10 minuuttia ja lähteneensä. Vaikeaselkoista englantia hetken kuunneltuani sain sentään koodin jolla pääsimme sisään rakennukseen ja koodit joilla saimme ovet huoneisiimme auki. Sovimme että maksu hoidetaan hetken päästä. Tässä välissä asetuimme sitten huoneisiimme ja pidimme pienen lepohetken.
Kaksi huoneista oli samassa kerroksessa ja kolmas huoneista yhtä kerrosta ylempänä: minä, Hagish, Jussi ja Miguel olimme yhdessä valtavan isossa huoneessa jossa todellakin oli kaikki mukavuudet aina täysvarustellusta keittiöstä alkaen. Alunperin Sylgren, Ollie, Slämza ja Rillaaja olivat toisessa huoneessa ja Tehilällä oli oma huone kerrosta ylempänä, mutta jouduimme hieman jakamaan henkilöitä kun yksi huoneista olikin alun perin ilmeisesti 2 hengelle. Lopulta Sylgren siirrettiin yläkertaan Tehilän seuraksi ja kaikki mahtui mukavasti huoneisiin.
Hoidettuamme asettumisen, lepohetken ja huoneiden maksun päätimme että olisi aika lähteä kaupungille. Lähdimme siis kävelemään toiseen suuntaan, kuin mistä olimme tulleet jotta näkisimme hieman lähiympäristöä ja samalla etsisimme lähimmän metroaseman. Hetken käveltyämme bongasimme mukavan oloisen ravintolan/kahvilan nimeltä Theo. Huomasimme että paikka vaikutti kohtuuhintaiselta ja kaikilla taisikin olla jo nälkä. Etenkin allekirjoittaneella oli kova nälkä kun aamupalasta olikin jo se 8 tuntia. Mahtoi siinä olla ihmetystä kerrakseen työntekijöillä, kun muuten niin hiljaisen oloiseen paikkaan (ainakin sillä hetkellä) iskeytyi kerralla 10 hengen seurue. Gulassikeitto alkupalana ja täytetyt paprikat ja paistetut perunat toimivat erittäin hyvin (ehkä liiankin hyvin, ähky iski). Hinnaksi aterialle muodostui 10 euroa + tietenkin juomat päälle. Tässä vaiheessa kaikki söivät ja paikassa oli vain yksi tarjoilija ja kuulemma käytössä pieni keittiö. Siihen nähden palvelu toimi erittäin hyvin. Kukaan ei ollut missään vaiheessa tyhjin käsin. Suosittelen kyseistä paikkaa jos Wienissä seikkailee Tonavan Kanavan varrella.
Vietettyämme jälleen useamman tunnin samassa paikassa, huomasimme että kello oli jo paljon. Olimme kuulleet että HJK vetää viimeistelyharjoitukset klo 19 Ernst Happel Stadionilla joka tulisi olemaan seuraavan päivän spektaakkelin pääareena. Saimme vähän ristiriitaista tietoa koska aluksi meille sanottiin, että harjoitukset eivät olisi avoimet, mutta lopulta kun olimme joka tapauksessa menossa stadionille päin saimme tiedon Peltsiltä että olisimme tervetulleita katsomaan treenejä. Sinnehän me sitten suuntasimme, kaupan kautta tottakai kuten kannattajilla on tapana.
Stadionin tuntumaan päästyämme etsimme epätoivoisesti sisäänkäyntiä mistä pääsisimme sisään stadionille. Puoli stadionia kierrettyämme löysimmekin muutaman portin jotka olivat auki ja pääsimme kentän laidalle. Matkaa toki oli meidän olinsijoiltamme vielä useampi metri aivan kentän laidalle. Hetken mietimme että ollaankohan nyt ihan oikeassa paikassa kun päädyttiin kentän tasalle. Hetken katseltuamme lämmittelyä, tuli Peltsi vaihtamaan kuulumisia ja kävimme jokainen kättelemässä miehen. Siinä sitten hengasimme kentänlaidalla, katsoimme Klubin viimeistelytreenejä ja hörpimme omia juomia. Se on kannattajaelämää se. Puolisen tuntia kun oli jäljellä, niin Peltsi tuli sanomaan että joukkue haluais olla vikat 30 min keskenään ja toki ymmärsimme yskän. Lähdimme siltä istumalta jatkamaan matkaa stadionin ulkopuolelle. Jäimme hetkeksi hengaamaan stadionin ulkopuolelle ja siinä vaiheessa alkoi jo Stereo love – chantti raikaamaan. Fiilis oli nousussa.
Heiluttuamme hetken stadionin ulkopuolella, päätimme että voitaisiin lähteä jonnekin iltameininkeihin. Ensin yritin johdatella joukkoja Tonavan varrelle jonnekin paikkaan, mutta se jäi haaveeksi kun totesimme että päästäksemme aivan Tonavan varrelle olisi meidän käveltävä valtava matka johonkin suuntaan. Sen jälkeen ei olisi edes mitään takuuta että onko siellä mitään. Lopulta käännyimme takaisin stadionin metroaseman suuntaan ja palasimme keskustaan. Oppaamme Johan Wiik lähti tässä välissä nukkumaan hotellilleen. Me muut päätimme että menemme Schweden platzille joka oli yöelämän keskus kaupungissa. Ainakin yksi niistä.
Saavuttuamme Schweden platzille ja tultuamme ylös metroasemalta, oli osalla taas ruoka-aika. Kioskeja löytyi paljon joilta sai pizzaa, bratwurstia ja toki myös juomia jos jano sattui yllättämään. Ja kyllähän se jano kaikilla oli. Syötyämme ja juotuamme, jatkoimme matkaa eteenpäin ja tutkailimme ympäristöä. Väkeä oli paljon, alueella meininki vaikutti melko kansainväliseltä. Turistejakin oli varmasti paljon. Slämza bongasi lopulta paikan nimeltä Bermuda Bräu, kuulemma duunikaveri oli suositellut mestaa. Sinnehän me sitten suuntasimme, paikassa oli mukavanoloinen terassi hiukan sivukadulla. Paikassa näytettiin tottakai Malmö-Salzburg ottelua tv:stä, mutta sisällä oli sen verran tunkkaista ja kuumaa että päädyimme terassin puolelle. Tässä vaiheessa osalla alkoi jo väsy painaa ja pientä nukahteluakin oli terassilla havaittavissa. Kello oli toki vasta n. 21.15.
Muutama tunti meni humaltuessa ja kilistellessä ja tunnelma oli todella hilpeä. Itsellä alkoi piristyminen tapahtua oikeastaan tässä vaiheessa. Koko alkuillan ajan olo oli melko väsynyt, kuten tunnin yöunien ja pitkän reissaamisen jälkeen voi odottaakin. Tässä vaiheessa jokainen hetki vain piristi lisää aamuyötä kohti. Jonkun tunnin päästä sitten meille todettiinkin että terassi menee kiinni ja tässä vaiheessa päätimme suunnata alakertaan katsomaan mikä meininki ”discossa” oli. Alakerrassa oli pienehkö huone jossa oli tanssilattia ja soi tanssimusiikki. Tässä vaiheessa pälkähti idea päähän, DJ:ltähän vois kysyä jos vaikka Stereo Loven sais soimaan. Hagish hoiti asian ja hetken päästä se soikin. Itse olin just sillä hetkellä yläkerrassa Jussin kanssa juttelemassa jonkun norjalaisen kanssa futiksesta ja hakemassa uutta juomaa, kun Hagish tuli hehkuttamaan että missasin just huikeen Stereo Loven.
Loppuillasta jatkettiin vielä matkaa kaupungin sivukujille etsien lisää baareja joita koluta läpi. Ensimmäisenä löydettiin joku pieni viinibaari, josta sai vaan yhtä pullo-olutta. Eikä ollu kehumisen arvonen olut kyseessä. Hetki vietettiin kyseisessä baarissa ja matka jatku kohti paikkaa josta tulis illan viimenen kohde. Baarin nimi oli Coyote. Paikkaan mentiin alas portaita ja melko tyhjältä näytti joten mehän otettiin paikka suunnilleen haltuun. Melko pian paljastu että paikan baarimikko on Austria Wienin kannattaja ja palveli meitä ilomielin. Siellähän sit oltiin vielä pari tuntia humaltuen lisää ja lauleskellen ja keskustellen seuraavan päivän koitoksesta. Jossain välissä todettiin että vuorokausi oli vaihtunu ja huomattiin että johtaja Sylgrenillä oli alkanu syntymäpäivä. Laulettuamme onnittelulaulun englanniks, kysy baarimikko innoissaan että onko Sylgrenillä synttärit. Tämän todettuamme baarimikko tarjos synttärisankarille jekku-shotin ja otti samalla ite myös. Villin ja rankan illan päätteeks osa lähti Coyotesta taksilla majapaikkaan. Jäljelle jäi enää kovin nelikko: Allekirjoittanut, Jussi, Hagish ja Miguel. Lähdimme nelistään jatkamaan vielä eteenpäin toivoen että ehkä jotain uutta vielä ilmestyis matkan varrella eteen. Ainoa mitä enää löyty, oli kioski mistä kukin osti vielä yöpalat ja osa osti aamuks vähän brenkkua uutta huomista varten.
Majapaikkaan palattiin siinä neljän maissa yöllä ja pienimuotosten jatkojen jälkeen jokainen tais nukahtaa pikkuhiljaa. Sitä ennen kuunneltiin vielä tuutulauluna muutama kerta Stereo Love ja kaikki makas sängyssä nostellen käsiä ilmaan ja laulo hiljalleen mukana, kunnes pitkän päivän päätteeks uni tuli ZZZzz..
Siinä oli ensimmäinen päivä, stay tuned: Lisää Stereo Lovea tulossa..!
PÄIVÄ 2 julkaistaan tuota pikaa.
