Timo Marjamaa, heinäkuu 2007

Quo vadis HJK?

Eilen ammuttiin HJK:n osalta lähtölaukaus eurooppalaiseen voimien koitokseen. Sinivalkoinen (keltainen) ylpeys kippasi pankkiirimaan urhot ahdinkoon melko rutiininomaisella puristuksella. Uefa Cup tarjoaakin ainoan todellisen kasvojen pesun mahdollisuuden kypsäksi varttuneen juhlavuotena. Vaikka teoriassa liigakausi on edelleen mahdollista päättää Futura-patsaan nostelemiseen, näkyy Tamperelaisten selkä vielä pelottavan kaukana horisontissa kiinniotettavaksi.

Todellinen menestyminen maanosan kilpailussa peittää lähes kaiken kotimaisen taiston. Kuka muistaa, että elämää suuremmaksi kasvaneella Mestarien Liiga -vuotena, HJK oli sarjassa neljäs ja voitti Cupin? Suurin odotuksin, jälleen kerran, tallaamme kohti valtioiden välisiä voimien mittelöitä. Seba Sorsan yliajan pesäpallosyöksypusku voi nousta arvoon arvaamattomaan seuraavaa peliä ajatellen. Eilisellä esityksellä ei kuitenkaan kannata vielä henkseleitä paukutella. Ilahduttava pointti on uuden hyökkäyskaluston pikaiset onnistumiset maalinteossa. Se nopeuttaa äärimmäisen paljon joukkueeseen sisäänajossa niin pelaajien, valmentajien, taustan kuin fanien silmissä. Kabba Samuralta meni jokunen liigapeli ilman tulosta. Sopimuksen purkaneelle Nasselle muutama onnistuminen alkuvaiheessa olisi voinut tuoda erilaisen lopputuloksen. Viime vuodelta muistamme kuinka kauan Rudilta meni aikaa maalipuiden löytymiseen.

Algerialaisten lähtö pakotti seuran reagoimaan tilanteeseen nopeasti. Kahden lähteneen tilalle saatiin pelimiehet pikavauhtia. Herkku Vuorinen ja Rudi ovat tosin täysin erityyppisiä pelaajia. Rudi rakensi peliä erinomaisen pelinlukutaitonsa avulla viimeistelyn ohella. Herkku rakentaa pelinsä pitkälti suureen kokoon suhteutettuna vahvaan fysiikkaan ja nuoruuden innokkuuden suureen työmoraaliin. Hän on vahva rymistelijä boxissa, mutta tarvitsee ehdottomasti muita pelaajia rakentamaan paikkoja itselleen. Tämä tarkoittaa, että joukkueen on sopeuduttava hieman erilaiseen pelaamiseen aiempaan verrattuna.

Pukukopissa arkinen elämä on jatkunut ilman suurempia myllerryksiä. Paineet, pahimmat kritiikit ja muut spekulaatiot seuran asioista eivät ylety pahemmin suorittavalle tasolle. Päivittäinen toiminta on jatkunut ilman kriisejä tai maailmanlopun meininkiä. Keskustella ja kritisoida tietysti saa ja pitääkin. Suomalaisessa jalkapallossa suurimmat paineet muodostuvat yleensä aina joukkueen itsensä ja seuran sisältä. Olisi virkistävä vaihtoehto, mikäli sitä tulisi varteenotettavasti myös yleisön puolelta.

Itse jatkan vielä reilun tovin vemppaosastolla, polven kuntoutumisen ansiosta. Pelit väijyn katsomon puolella joka kerta sitä lopullista pelin kohdalleen loksahtamista toivoen. Haluan uskoa, että se tulee pikaisesti tarjolle näin juhlavuotena.

Timo Marjamaa, HJK. Heinäkuussa 2007