Pitäisikö pyrot sallia jalkapallostadioneilla ennen kuin joku kuolee?
Otsikko kuulostaa absurdilta. Silti juuri siihen tilanteeseen nykyinen keskustelu saattaa johtaa ja keskustelu mahdollisesti turvallisemmasta vaihtoehdosta torjutaan. Forza HJK Sanomissa on aiemmin kirjoitettu Norjan ja Ruotsin tilanteesta – näiden maiden eroista suhtautumisessa muun muassa pyrotekniikkaan jalkapallostadioneilla. Kuluneen kauden aikana keskustelu ja käytännön toimenpiteet Suomessa ovat taas kuumentuneet aiheen ympärillä. Otteluiden keskeytyksistä uhkaa tulla arkipäivää Veikkausliigassa. Keskustelun suuntaa hallitsevat viranomaiset, lähinnä poliisi ja Tukes. Mediassa on ollut hyvin viranomaisten kantoja haastavia kirjoituksia. On siis aika palata Norjaan, jonka kokemuksista voisi olla hyötyä Suomessakin. Tämän jutun otsikko on provosoiva, mutta siinä voi piillä totuuden siemen.
Kokoontumislain mukaan järjestäjä on vastuussa järjestyksen ja turvallisuuden säilymisestä sekä lain noudattamisesta tilaisuudessa. Tästä lain pykälästä poliisi ja muut viranomaiset kerta toisensa jälkeen muistuttavat jalkapallo-otteluista puhuttaessa.
Jos tapahtuman turvallisuutta arvioidaan ahtaasti lain pykäliin nojaten, tulkinta on eittämättä oikea. Mutta jos asiaa arvioidaan laajemmin, siirtyy vastuuta myös muille tahoille.
Mutta palataan tähän myöhemmin. Luetaan ensin lakia.
Laki ei kiellä pyrotekniikan käyttöä jalkapallopeleissä
Laissa ei kielletä pyroteknisten tuotteiden käyttöä yleisötilaisuuksissa. Sen sijaan laista löytyy ohjeita siitä, kuinka järjestäjän tulee toimia, mikäli tilaisuudessa on pyroja. Sen lisäksi sieltä löytyy määrittelyjä siihen, milloin viranomaiset voivat olla myöntämättä lupaa pyrojen käyttöön.
Pyrojen käyttö voidaan kieltää vain, jos niistä on ”ilmeistä henkilö-, ympäristö- tai omaisuusvahinkojen vaaraa.” "Ilmeinen" vaara edellyttää konkreettista todennäköisyyttä, ei teoreettista mahdollisuutta.
Onko vaara todella ilmeinen, sitä voidaan arvioida esimerkiksi sen perusteella, kuinka usein vahinkoja on käytännössä tapahtunut. Vuosikausia jatkuneesta luvattomasta, valvomattomasta ja turvallisuusviranomaisten kanssa suunnittelemattomasta pyrojen käytöstä on Suomessa tiedossa hyvin vähän, jos lainkaan loukkaantumisia.
Viranomaisten tulkinta tällä hetkellä on, että ”ilmeinen vaara” on olemassa. Onko perusteltua kyseenalaistaa tämä tulkinta? Onko vahingot todellisuudessa ”ilmeinen” seuraus pyrojen käytöstä jalkapallostadioneilla ulkoilmassa?
Oma lukunsa on Veikkausliigaan lukuun ottamatta kaikki muut jalkapallosarjat. Niissä yleisömäärät ovat niin pieniä, että laissa määritellyt vaarat voinevat toteutua vain äärimmäisissä teorioissa.
Pienemmän pahan periaate
Viranomaisten ja Palloliiton tulisi ottaa päätöksissään huomioon niiden vaikutukset. Olisi punnittava eroja kieltolinjan ja pehmeämpien suhtautumisten välillä. Luvanvarainen ja valvottu pyroteknisten laitteiden käyttö on näistä yksi varteenotettava pehmeä vaihtoehto.
Kiistaton asia on se, että kieltolinjalla, jota nollalinjaksikin kutsutaan, ei ole kymmenien vuosien yritysten jälkeen onnistuttu pyroja katsomoista poistamaan. Päinvastoin, luvaton pyrojen käyttö on lisääntynyt vuosi vuodelta. Se on tosiasia, joka tulisi myöntää, kannatti pyrojen käyttöä tai ei.
Ydinkysymys siis on: lisääkö nollalinja luvatonta ja valvomatonta käyttöä ja siten lisää turvallisuusriskejä. Paranisiko turvallisuus, jos käyttö sallittaisiin turvallisuuden näkökulmasta luotujen puitteiden vallitessa?
Norjassa jatkettiin poikkeuslupaa pyrojen käyttöön jalkapallopeleissä
Suomessa uskotaan päästävän tuloksiin kiristämällä valvontaa ja rangaistuksia. Tällä hetkellä keskustellaan siitä, pitääkö ottelut keskeyttää, mikäli niissä käytetään pyroja. Tai tarkemmin sanottuna, koska julkinen keskustelu on yksipuolista ja viranomaisvetoista, ei keskustella siitä ”pitäisikö”, vaan siitä kenen tulisi ottelut keskeyttää.
Samaan aikaan Norjassa mennään päinvastaiseen suuntaan.
Siellä kokeiltiin edellisellä kaudella luvanvaraista pyrojen käyttöä stadioneilla. Kokeilu tuotti mitä ilmeisemmin positiivisia tuloksia, sillä tämän vuoden alussa Norjan hallitus päätti jatkaa poikkeuslupaa kahdella vuodella.
Oikeusministeri Astri Aas Hansen kertoi Sportsbladetin artikkelissa hallituksen jatkavan poikkeuslupaa, koska asiassa tulee ottaa huomioon turvallisuusnäkökulmat.
Norjan jalkapalloliiton "Trygge rammer"-ohjelma (turvallinen ympäristö) sisältää yksityiskohtaisia sääntöjä pyrotekniikan käytöstä stadioneilla. Pyrotekniikalle on muun muassa oltava rajatut alueet, käyttäjillä tulee olla koulutus ja järjestelyissä konsultoidaan paloviranomaisia.
Vuonojen maassa on saavutettu muitakin positiivisia asioita.
”Pyrotekniikan käytön poikkeusluvan paras saavutus on se, että konfliktien määrä on vähentynyt. Kun käytät maskia ja piiloudut, konfliktit lisääntyvät”, sanoo Norjan kannattajaliiton puheenjohtaja Ole Kristian Sandvik Sportsbladetin haastattelussa.
Pyrotekniikan kannattajat näkevät siinä myös merkittävää markkinointi- ja tunnelmapotentiaalia, jota ei voi muualla kokea.
”Pyrotekniikka valvotussa ja turvallisessa ympäristössä on loistava tapa luoda tunnelmaa jalkapallo-otteluissa ja tärkeä osa fanien tapaa ilmaista itseään. Olen iloinen, että tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa”, iloitsi poikkeusluvan jatkoajasta Norjan kulttuuriministeri Lubna Jaffery Sportbladetissa,
Suomessakin monet kaipaavat pyrojen tuomaa tunnelmaa. Urheilulehden viimevuotisen kyselyn mukaan 63 % vastanneista Veikkausliigan pelaajista katsoi, että pyroja käytetään otteluissa liian vähän.
Tukesin tulkinnat laeista ja tutkimuksista
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) varoitti tiedotteessaan viime vuonna, että ”savujen ja pyroteknisten tuotteiden käyttäminen yleisön joukossa aiheuttaa vakavan vaaran”.
Otin yhteyttä Tukesin ylitarkastaja Kari Erkkoon. Kerroin hänelle, että laissa määritellään ilmeisen vaaran olevan syy kieltää pyrojen käyttö tapahtumissa ja kysyn mihin Tukes perustaa tiedotteen kommentin, jossa sanotaan, että ”savujen ja pyroteknisten tuotteiden käyttö yleisön joukossa on lainvastaista”.
”Meidän tulkinta on, että pyroista aiheutuu vaaraa. Tämä tulkinta perustuu tieteellisiin tutkimuksiin”, hän vastaa.
Mutta se on tulkinta?
”Se perustuu tieteellisiin tutkimuksiin”.
Oletko tutustunut Norjan malliin?
”Kyllä, mutta se on kokeilu, ei malli.”
Kun kerron, että kokeilu sai juuri kahden vuoden jatkoajan. Tähän Erkko toteaa, että ”on erilaisia kokeiluja”. Erkko viittasi Turkkiin, jossa nollatoleranssin väitettiin lopettaneen pyrojen käytön. Tarkempaa lähdettä väitteelle ei kuitenkaan löytynyt.
”Okei, mutta pysytään Norjassa”.
Kerron sikäläisen jalkapalloliiton ”Trygge rammer”-ohjelman säännöistä. Niissä yllä kerrottujen lisäksi sanotaan muun muassa, että pyrojen käyttö ei saa estää terveyshaitoista kärsivien osallistumista ottelutapahtumiin. Norjassa on siis katsottu, että savujen haitat eivät ole niin isot, että esimerkiksi astmaatikot eivät voisi käydä peleissä. Ratkaisu on tietojeni mukaan se, että heidät ohjeistetaan sellaisiin katsomolohkoihin, jotka ovat riittävän kaukana pyro-alueesta.
”Eri maissa on erilaisia lakeja”, Erkko vastaa ja jatkaa, ”jos meillä otettaisiin tällainen käyttöön, se vaatisi ihmisten terveystietojen kysymistä ja se ei taas ole tietosuojan vuoksi mahdollista”.
Lisäksi ihmiset voivat Erkon mukaan antaa vääriä terveystietoja, ja joku olisi sitten vastuussa, jos stadionilla tapahtuisi jotain. Ihmettelen ääneen miksi terveystietoja pitäisi ihmisiltä kysyä, kun savuttomista lohkoista voisi kertoa lipunmyynnin yhteydessä.
Tässä vaiheessa päätän kuitenkin kiittää keskustelusta.
Sain jälleen kerran kannanoton, joka ei huomioi kieltolinjan turvallisuutta vaarantavia seurauksia.
Suomen ja Norjan viranomaiset tarkastelevat samaa ilmiötä täysin vastakkaisista lähtökohdista. Jompikumpi tulkitsee riskejä väärin tai ainakin puutteellisesti.
Kiristetään ruuvia keskustelematta seurauksista tai vaihtoehdoista
Pyrotekniikan kieltolinja on saanut aikaan vuosikausia kestäneen kissa-hiirileikin. Turvatarkastuksiin on käytetty vuosi vuodelta enemmän resursseja ja niissä on käytetty jopa metallinpaljastimia ja pommikoiria. Mitkään toimet eivät ole kuitenkaan estäneet pyrojen käyttöä.
Ollaksemme rehellisiä, tätä taustaa vasten katsottuna on erittäin epätodennäköistä, että pyrojen käyttö loppuisi otteluiden keskeytysuhan vuoksi. Todennäköinen seuraus on, että olisimme entistä vakavamman kissa-hiirileikin parissa.
Keskeytysuhka voi toimia päinvastoinkin – se voi provosoida protestoimaan tilannetta keskeyttämällä pelejä niillä pyroilla. Pahimmassa skenaariossa lapsi menisi pesuveden mukana, eikä Veikkausliigaa voitaisi pelata loppuun saakka liian monien keskeytysten jälkeen.
Joka tapauksessa keskeytysten käyttöönotto antaisi kannattajille mahdollisuuden keskeyttää peli silloin kun se olisi oman joukkueen etu.
Ennen kuin näin järeitä keinoja otetaan käyttöön, olisi vakavasti pohdittava onko ”ilmeinen vaara” niin ilmeinen, että käytetyt keinot ovat oikeasuhtaiset. Luonnollista pitäisi olla myös se, että pehmeämpien vaihtoehtojen käyttö tulisi olla ensisijainen keino parantaa ottelujen turvallisuutta.
Kun tällaista keskustelua ei käydä. Silloin herää epäilys, että ovatko viranomaiset selvittäneet pehmeämpiä vaihtoehtoja vakavissaan. Tai onko edes Palloliitto ja Veikkausliiga?
Lisäksi silloin kun viranomaiset vetoavat tutkimuksiin, jää medialta selvittämättä mitä nämä tutkimukset ovat ja miten ne tukevat väitettä ilmeisestä vaarasta. Erikoinen piirre viranomaisten julkisia kannanottoja on vaikeneminen Norjan mallista. Kun sitä on kommentointu, on kerrottu lyhyesti, että ”ei toimi”. Perusteluja väitteelle ei ole kuitenkaan kerrottu.
Norjassa ministereitä myöden nähdään kuitenkin sallitun käytön lisänneen turvallisuutta. Tähän verrattuna Suomen viranomaisten kommentit suorastaan kirkuvat ristiriitaisuutta, joka kutsuu jokaista itseään kunnioittavaa journalistia selvittämään ristiriidan syyt.
Pelon ilmapiirin kierre
Nyt pehmeämmistä keinoista keskustelun ja vaikka yllä mainitun markkinointipotentiaalin esteenä ovat median kohuotsikot. Ne saavat polttoaineensa viranomaisten pelkoa herättävästä tavasta puhua pyroteknisistä laitteista sekä seurojen ja liittojen tavasta reagoida median kohuihin. Lähiaikoinakin on nähty näennäistoimenpiteitä, joilla seurat ja liitot näyttävät haluavan hillitä pelon ilmapiiriä. Seuraus toimenpiteistä on usein kuitenkin päinvastainen – niistä uutisoidaan kohuotsikoilla.
Hollantilainen tutkija Cas Mudde kirjoitti Guardianissa muutama vuosi sitten julkisessa keskustelussa esiintyvästä ”turvallistamisesta”. Silloin julkisessa keskustelussa vaaditaan kuria ja järjestystä, josta syntyy kierre:
”Turvallistamisella on itseään vahvistava logiikka: Jos poliiseja lähetetään jalkapallopeleihin suuria määriä, jalkapallolla on oltava turvallisuusongelma.”
Tällä hetkellä Suomessa ollaan päästy vaiheeseen ”kun jalkapallo-ottelu keskeytetään, niin meillä on paheneva ongelma”. Vaikka todellisuudessa ongelmia ei olisi yhtään enempää kuin vaikka kymmenen vuotta sitten.
Jonkun tahon olisi uskallettava katkaista tämä kierre, jotta rakentava keskustelu olisi mahdollista aloittaa ja vältyttäisiin tekemästä hätiköityjä, muutaman osapuolen määrittelemiä toimenpiteitä, jotka saattavat johtaa yhä paheneviin ja myös uusiin ongelmiin.
Vastuu on myös viranomaisilla ja lainsäätäjillä
Jos nollatoleranssi ei toimi tai se pahentaa tilannetta, viranomaisten pitäisi arvioida, vähentäisikö luvallinen ja valvottu käyttö kokonaisriskiä. Vastuu ottelujen turvallisuudesta siirtyy tässä viranomaisille.
Jos viranomaiset eivät kykene nykyisten lakien puitteissa dilemmaa ratkaisemaan, olisi lainsäätäjien otettava vastuu. Näin tapahtui Norjassa.
”Luvallinen pyrojen käyttö on kokonaisuutena toiminut melko hyvin. Suurena ongelmana on kuitenkin ollut se, että eri paikalliset pelastusviranomaiset ovat käsitelleet asiaa hyvin eri tavoin. Uuden lainsäädännön myötä paikalliset pelastuslaitokset eivät enää käsittele seurojen lupahakemuksia, mikä on erittäin hyvä asia. Nyt enemmän vastuuta on siirretty seuroille itselleen, ja niiden täytyy laatia omat dokumentoidut riskiarvionsa”, norjalaisen Brann-joukkueen kannattajaryhmä Bataljonenin puheenjohtaja Erlend Vågane kommentoi kysymykseemme luvallisten pyrojen käytön kokemuksista Bergenissä.
Nykyinen linja perustuu oletukseen, että nollatoleranssi toimii, kunhan valvonta ja rangaistukset ovat riittävän tiukkoja. Samalla se edellyttää jatkuvasti kasvavia resursseja ja niin pitkälle kiristyvää kontrollia, että se alkaa haastaa demokraattisen yhteiskunnan periaatteita. Kaikki tämä ilman takeita siitä, että tavoite on saavutettavissa.
Jos tämä ei ole realistista, jäljelle jää kysymys, vähentääkö nykyinen järjestelmä riskejä vai ainoastaan siirtää ne luvattomaan ja valvomattomaan suuntaan. Se on kysymys, johon viranomaisten, seurojen ja lainsäätäjien olisi syytä vastata ennen kuin tapahtuu vakava onnettomuus.
Teksti: Juha Juoni
Tilaa tyylikäs pääkallopaita!
Hinta vain 20€.
Liity Forza HJK:n jäseneksi! Tuet tällä kaudella mm. naisten pelien tifo-toimintaa!
Jäsenmaksu on edelleen vain 20/12€!